Näin maaliskuun kunniaksi on hyvä aloittaa uusi blogi. Kerron tässä blogissa ajatuksiani ja mielipiteitäni kaikesta, mitä elämässä eteen tulee.
Minä haluan elää maailmassa, jossa ei ole pahuutta, ja pyrin koko ajan täydellisempään minään. Näen maailman kauniina paikkana, enkä tahdo minkään pahan tuhoavan sitä kaunista todellisuutta, jonka näen. Eihän maailmassa ole pahuutta, jos usko niin?
Talvella valkoiset lumihanget kimaltelevat timantin lailla ja öisin mustan taivaan peittävät loistavat tähdet. Hengitys huuruaa pakkassäässä ja erämään hiihtolatujen yllä puut ovat kietoutuneet paksuun valkoiseen lumihuntuun. Keväällä lumi alkaa sulaa ja on lämmintä. Linnut laulavat ja pienet sulamisvesipurot solisevat kauniisti, vihreä ruoho alkaa paistaa lumen alta ja ensimmäiset kukat puhkeavat kukkaan. Kesällä on lämmintä ja aurinkoista, ja hiekkarannat ovat täynnä iloisia kasovoja ja naurua. Metsien siimeksessä on kuitenkin viileää ja rauhallista, taianomaisen hämärää. Syksyn tullen puiden lehdet muuttuvat punaisiksi ja oransseiksi, ruskeiksi ja keltaisiksi, ja aamuisin ilmassa on raikasta syksyn tuoksua. Ensimmäiset pakkasaamut ovat kirpeitä, ja miten kaunis onkaaan maa kun valkoinen kuura peittää kaiken ensimmäisen pakkasaamun kunniaksi. Vähitellen talven odotus palkitaan, ja ensimmäineset lumihiutaleet tanssivat kilvan kohti maata. Lumihiutaleita on mukava ottaa kielenpäällä kiinni ja ensilumeen tehdyt lumienkelit piristävät päivää. Vihdoin onkin jo taas talvi. Niin vuodenajat jatkavat kiertoaan, mutta aina maailma on kaunis.
Uskon myös vakaasti siihen, että tässä maailmassa jokainen voi olla onnellinen, ja jokainen hymy on pieni askel kohti täydellisempää ja onnellisempaa maailmaa. Miksi siis olla toisille ilkeä, kun voi hymyillä ja kohdella kaikkia tasavertaisina? En usko, että kukaan tulee onnellisemmaksi morkkaamalla muita, mutta pieni hymy voi pelastaa monen päivän. Jos joskus alkaa harmittaa, on parasta laskea vain rauhallisesti kymmeneen, ja katsoa maailmaa uudestaan. Kyllä siinä aina on jotain hyvää. Ja vaikka itseä harmittaisi jokin, ei hymy maksa silti mitään. Itseäni ainakin piristää, kun joku vastaantulija kadulla hymyilee, vaikka jokin painaisikin mieltä. Itse asiassa, eikös sellainenkin tutkimus ole tehty, että hymyily vähentää stressiä?
Joka tapauksessa, ei elämää tarvitse kerta heitolla uudistaa, mutta pienet teot ratkaisevat. Pieni hymy tai kaupan oven auki pitäminen sekunnin ajan ei paljoa maksa, mutta sillä saa tuotettua ilmoa kanssaeläjille. Onnellisuuskin on suhteellinen käsitys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti